Laatuongelmat

Bakteerit - koliformit

Laatusuositus: alle 100 pmy / 100 ml

Koliformisia bakteereita tavataan suurina pitoisuuksina ihmisten ja tasalämpöisten eläinten suolistoissa. Koliformiset bakteerit, Escherichia coli ?bakteeria lukuunottamatta, voivat olla peräisin muualtakin kuin ulosteista, esim. maasta, kasveista tai jätevesistä. Koliformisten bakteerien esiintyminen ei ole varma merkki ulostesaastutuksesta, mutta ilmentää yleistä likaantumista ja on usein merkki pintavesien pääsystä kaivoon.

Bakteerit - E. coli

Laatuvaatimus: 0 pmy / 100 ml

E. coli -bakteerit ovat pääasiassa hyödyllisiä, ihmisen ja tasalämpöisten eläinten suoliston normaalibakteeristoon kuuluvia bakteereita. Osa E. coli -bakteereista on muuntunut ominaisuuksiltaan siten, että ne pystyvät aiheuttamaan ihmiselle infektioita kuten ripulia, haavatulehduksia ja verenmyrkytyksiä. Ripulia aiheuttava E. coli leviää juomaveden ja elintarvikkeiden välityksellä.

Toisin kuin koliformit yleensä, E. colia ei esiinny yleisesti luonnossa tasalämpöisten eläinten suolistojen ulkopuolella, siksi sitä pidetään parhaana veden ulosteperäisen saastumisen osoittajana. E. colista esiintyy useita kantoja, joiden taudinaiheuttamiskyky eli patogeenisyys vaihtelee huomattavasti. Eräs vaarallisimmista on enterohemorraaginen Escherichia coli (EHEC) serotyyppi O157:H7, joka aiheuttaa voimakkaita vatsan alueen kouristuksia ja veristä ripulia. Lisäksi pienille lapsille ja vanhuksille voi kehittyä hankalia komplikaatioita. Suomessa E. coli O157 -seroryhmää esiintyy hyvin vähän, vain 1,3 %:ssa suomalaisten nautojen ulosteita.

Vaikka kaivossa esiintyvä E. coli ei välttämättä ole patogeeninen, E. colin esiintyminen osoittaa aina kaivoveden saastumisen ulosteilla. Saastumisen seurauksena kaivovesi saattaa sisältää muita patogeenisiä bakteereita, viruksia tai loisia.

E. coli voi säilyä elinkykyisenä kylmässä vedessä hyvin pitkiä aikoja.

Lisätietoja EELA:n ja EVI:n yhteisjulkaisusta: Opas elintarvikkeiden ja talousveden mikrobiologisista vaaroista 2003

Nitraatti

Laatuvaatimus: alle 50 mg/l   (25 mg/l)

Korkein hyväksyttävä päivittäinen saanti: 3,7 mg/kg rp/vrk

Nitraatti ei ole ihmiselle haitallista, mutta elimistössä osa nitraatista pelkistyy myrkylliseksi nitriitiksi. Pienten lasten elimistössä pelkistyminen on tehokkaampaa, siksi talousveden nitraatin enimmäispitoisuus on 25 mg/l, jos käyttäjinä on alle 1-vuotiaita lapsia tai raskaana olevia naisia.

Nitriitti sitoutuu elimistössä hemoglobiiniin ja aiheuttaa methemoglobinemiaa, etenkin pienissä lapsissa, joilta puuttuu methemoglobiinireduktaasi -entsyymi. Methemoglobinemian seurauksena elimistön hapensaanti häiriintyy ja oireina voidaan havaita jopa ihon ja huulten sinistymistä.

Nitriitti voi reagoida mahalaukussa sekundaaristen amiinien kanssa muodostaen nitrosoamiineja. Nitrosoamiinien on todettu aiheuttavan syöpää koe-eläimille.

Rauta

Laatusuositus: alle 0,4 mg/l

Käytännössä juomaveden rauta ei aiheuta terveyshaittoja terveille yksilöille sellaisina pitoisuuksina, joiden esiintyessä veden nauttiminen sen ulkonäön ja maun perusteella on mahdollista.

Useimmilla ihmisillä elimistö pystyy säätelemään ravinnon raudan imeytymistä varsin tehokkaasti. Suomessa noin 0,5% väestöstä sairastaa (usein tietämättään) perinnöllistä hemokromatoosia (ns. C282Y-homotsygootti), jolloin raudan imeytymisen säätelymekanismi ei toimi. Hemokromatoosia sairastavilla raudan liikasaanti kehittyy helposti ja voi aiheuttaa vakavia sisäelinvaurioita. Säännöllinen verenluovutus ehkäisee tehokkaasti raudan liikasaantia. Alle vaihdevuosi-ikäisillä naisilla raudan liikasaanti ravinnosta on erittäin harvinaista.   

Kaivovedessä esiintyvä rauta on yleensä kahdenarvoisena ionina (Fe2+), mutta joskus se voi olla myös kolmenarvoisena ionina (Fe3+). Kahdenarvoinen rauta on liuenneena vedessä. Kolmenarvoinen rauta sakkautuu kaivon pohjalle tai on hiutaleina vedessä

Rauta kerrostuu putkistoihin ja aiheuttaa tukoksia. Se voi aiheuttaa myös pesualtaiden, kylpytilojen kaakeleiden ja pyykkien värjäytymisen ruskeaksi.

Humusaineet

Laatusuositus: alle 20 mg/l (KMnO4 -luku)

Humusaineiden esiintyminen ei välttämättä aiheuta muuta kuin väri- ja makuvirhettä, mutta humuksen esiintyminen on aina merkki pintavesien valumisesta kaivoon.

Humusaineilla tarkoitetaan hitaasti hajoavaa tai hajoamatonta orgaanista ainesta, jota syntyy eloperäisen aineksen hajotessa. Humusaineet alentavat veden pH-arvoa ja värjäävät veden ruskehtavaksi. Humusaineet eivät ole kaivoissa esiintyvinä pitoisuuksina terveydelle haitallisia, mutta ne ovat sopivaa ravintoa monille patogeenisille mikrobeille.

Sähkönjohtavuus

Laatusuositus: alle 2500 µS/cm

Veden sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden mineraalisuolojen määrää. Koska sähkönjohtavuus kuvaa ainoastaan suolojen kokonaismäärää, ei sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä veden terveydellisistä vaikutuksista.

Korkean sähkönjohtokyvyn aiheuttaja kannattaa selvittää jatkotutkimuksilla (esim. kloridi, fluoridi, nitraatti, rauta, arseeni)

Arseeni

Laatuvaatimus: alle 10 µg/l

Väliaikainen siedettävä viikkosaanti (PTWI): 15 µg / rp kg

Arseeni on ihmiskarsinogeeni ja korkean juomaveden arseenipitoisuuden ja syövän välinen yhteys on selvästi osoitettu. Kohdekudoksia ovat ainakin iho, keuhkot, virtsarakko, munuaiset ja maksa. Epidemiologisissa tutkimuksissa syöpäilmaantuvuuden on todettu yleensä lisääntyneen, kun juomaveden arseenipitoisuus on ollut noin 300-400 µg/l.

70 - 300 mg kerta-annos arseenitrioksidia (arsenikkia) voi olla tappava ihmiselle

Pitkäaikainen altistus 2-5 mg vrk:ssa aiheuttaa myrkytysoireita: lihasheikkoutta, ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia. Arseeni kertyy kynsiin ja hiuksiin ja jossain määrin myös maksaan ja munuaisiin.

Fluoridi

Laatuvaatimus: alle 1,5 mg/l

Liiallinen fluorin saanti aiheuttaa luun ja hammaskiilteen muodostushäiriöitä. Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu yhteys runsaan fluorin saannin ja lisääntyneen lonkkamurtumariskin välillä.

Fluoridin liiallinen saanti on haitallista etenkin imeväisikäisille lapsille, mutta myös aikuiset voivat saada pitkäaikaisesta altistuksesta vakavia terveyshaittoja. Pitkäaikaisen fluoridin liikasaannin on esitetty vahingoittavan mm. hermostoa ja sydäntä sekä aiheuttavan syöpää.

Akuutti fluoridimyrkystys voi syntyä jo 0,3 mg / rp kg annostuksella. Akuutin myrkytyksen oireita ovat mm. päänsärky, mahakipu, pahoinvointi ja oksentelu

Radioaktiivisuus

Laatuvaatimus: alle 1000 Bq/l
Laatusuositus: alle 300 Bq/l

Radioaktiivisen veden pitkäaikainen käyttö lisää mahasyövän riskiä. Suomen Säteilyturvakeskus suosittaa toimenpiteisiin ryhtymistä viimeistään kaivoveden radioaktiivisuuden ylittäessä 300 Bq/l.

Säteilyturvakeskuksen esite: Radonvesi 

Laatuongelmien korjaaminen